Johan vierähti. Viikko 15 alkoi yhtä helteisenä kuin edellinenkin, mikä ilmiselvästi tarjosi otollisen ilmapiirin kaikensorttisille pöpöille. Tiistai-iltapäivänä alkanut vatsannipistely nimittäin huipentui illansuussa voimalliseen ja toistuvaan ylenantamiseen, joka levisi parissa päivässä myös parempaan puoliskoon. Linnakadulla syötiinkin loppuviikko lähinnä appelsiineja, mansikoita ja mustikkajogurttia. En olisi uskonut, että tien toiselle puolelle avatusta meksikolaisravintolasta iltaisin tulviva grillatun lihan tuoksu voisi joskus kuvottaa, mutta niin vain kävi. Niin koville tauti otti, ettei viikolla 16:kaan maittanut kuin hedelmät ja näkkäri.
Viikolla 17 vietettiin toimistolla juhannusta viikkoa etuajassa. Olin jotenkin joutunut kaksihenkiseen järjestelytoimikuntaan, mikä veikin tuolla viikolla kaiken ylimääräisen ajan. Ehdin viikonloppuna kuitenkin kokeilla yhtä ja toista. Kuvamateriaalia näistä ei kuitenkaan ole. Kotiuduimme juhannusmelskeistä lauantaiaamun ensitunteina, joten ruuanlaitossa turvauduttiin nopeisiin ratkaisuihin. Uusi raaka-aine oli silti mukana, joskaan ei kovin yllätyksellisesti valmistettuna. Paistoimme meriahventa, jota olen aiemmin nauttinut vain ravintolan listalta. Sea bass sai seurakseen jo aiemmista projekteista tutuksi käynyttä harissayrttikuskusta. Maukas kala sai koko raadin hyväksynnän, eikä se ole edes uhanalaista, joten eksynee pannullemme toistekin.
Samaisen viikon sunnuntaina saksalainen työtoverimme liittyi seuraamme kisastudioon, kun Saksa kohtasi EM-jalkapallossa Tanskan. Päätin kaivaa vaatekaapin perukoilta viikkoja aiemmin säilömäni sitruunat ja laittaa marokkolaista kanataginea. Taginepadan puutteessa käytin tavallista kattilaa, johon kanan sijaan tuli mainittua säilöttyä sitruunaa, fenkolia, sipulia, oliiveja, kanalientä ja mausteita. Eipä tainnut tästä pohjoisafrikkalaisesta herkusta perheemme suosikkia tulla, mutta kiinnostava kokeilu yhtä kaikki.
Varsinaisella juhannusviikolla (eli projektin viikolla 18) saimme Suomesta mukavia vieraita, ja ruuanlaitossa keskityttiin helppoihin vatsantäytteisiin, jotta yhteistä aikaa jäi enemmän. Mainittakoon kuitenkin sieniproteiinista valmistetut vegaanipihvit, joita paistettiin kasvissyöjälle purilaisen väliin. Itse en itiöpihviä maistanut, mutta kuuleman mukaan maistuivat kovastikin lihalle.
Tämän poikkeusajan jälkeen otettiin ryhtiliike ja jatkettiin taas projektia entistä tahtia. Mutta siitä lisää seuraavassa…
No comments:
Post a Comment