Kun parempi puoliskoni huomautti, että jälkiruuat ovat jääneet varsin vähälle huomiolle projektissa, päätin sunnuntain ratoksi ryhtyä leipomaan. Pääsin vihdoin myös käyttämään Oxfordin-reissusta ostettuja, suorakaiteen mallisia minikakkuvuokia. Reseptiksi nimittäin valikoitui
Butterscotch bars, eli toffeetangot. Nimi on sikäli harhaanjohtava, että kyse oli lähinnä annoskokoon leivotusta kakkumaisesta leivonnaisesta.
Taikinaan tarvittiin nostatusainetta sisältäviä vehnäjauhoja (
self-raising wheat flour), muscovadosokeria, munia, vaniljauutetta ja voita. En oikein tykkää käyttää jauhoja, joissa on nostatusaine mukana. Skeptisempi voisi väittää, etten vain osaa käyttää enkä halua opetella käyttämään niitä. Itse sanon mieluummin olevani old school. Oli miten oli, käytin tavallisia vehnäjauhoja ja lisäsin tarvittavan määrän leivinjauhetta. Olin ostanut puolen kilon muscovadosokeripaketin jo aikaa sitten jotakin muuta tarkoitusta varten, ja jokainen tätä tuotetta käyttänyt tietää, että pakkauksen tiiviydestä huolimatta se kovettuu tiiliskiveksi verrattain lyhyessä ajassa ensikäytöstä. Kalikka ei reagoinut veitsellä hakkaamiseen, mutta kiinnostavaa kyllä mureni melko vaivatta käsin möyhentämällä. Olin tosi mielissäni, kun lähes käyttökelvottomaksi tuomitsemani sokerikivi taipuikin vielä ruuanlaittoon kelpaavaksi. Vaniljauutetta ei kaapista löytynyt, mutta englantilaisesta lehdestä ottamassani reseptissä kerrottiin, kuinka Manner-Euroopassa käytetään varsin usein sellaista erikoistuotetta kuin vaniljasokeri. Mikä helpotus! Tätä eksoottista tavaraa on minullakin, joten korvasin uutteen sillä.
![]()
Pääsin testaamaan jokin aika sitten rikki menneen sauvasekoitin-vispilä-yhdistelmän tilalle saatua vempainta sokerin ja voin vatkaamiseen. Seoksesta saatiin halutunlainen, mutta laitteen korvia huumaava mekkala peittosi samalla hetkellä kaiuttimista pauhanneen post-rockinkin. Sain kuitenkin pyöräytettyä taikinan, jonka koostumus näytti siltä miltä pitikin. Lusikoin sen vuokiin (ja annoin kulhon tietenkin kaavittavaksi* kieli pitkällä odottelevalle paremmalle puoliskolle) ja panin vuoat uuniin kypsymään. Tällä välin sulatin 80 grammaa fudgekaramelleja 75 millilitraan kermaa. Tästä herkusta tuli sitten hieman jäähtyneiden leivonnaisten kuorrute. Kakut koristeltiin vielä fudgepalasilla.
Mukavan kosteat kakut olivat toki maukkaita, mutta niin makeita, että takahampaita vihloi. Eniten iloa tekijälle tuotti söpöjen vuokien käyttö. Kaloreita muuten oli messevät 300 per kakku, joten laskujeni mukaan seuraavalla kuntosalikerralla on poljettava kuntopyörää pidemmän kaavan mukaan…
* Paremman puoliskon mielestä kulho "kaalitaan", mutta minä en ymmärrä, mitä tekemistä kaalilla on taikinan rippeiden syömisen kanssa.
No comments:
Post a Comment