Viikko 50. Cheeky business

Koko Eurooppa on tolaltaan valmisruuista löytyneestä hevosenlihasta, niin myös Englanti. Lehtiotsikot vaihtelevat asiallisesta skandaalinhakuiseen. Toisissa kauhistellaan niin ikään lihasta löytyneitä haitallisia lisäaineita, josta itsekin ehkä olisin enemmän huolissani. Sen sijaan toiset lehdet keskittyvät pohtimaan, miltä tuntuu syödä tietämättään hevosta, joka on seuraeläin. Vähän niin kuin koira. Ei se kyllä ole, sanokaa mitä sanotte. Skandaalin alkaessa jokin lehti uutisoi, kuinka Englannista kuljetetaan teurastettuja hevosia muualle Eurooppan, koska hevosenliha ei mene kaupaksi täällä. Ihme tyyppejä. Hevosenliha on hyvää, mutta olen toki sitä mieltä, että kuluttajan pitäisi saada sitä mitä paketissa kerrotaan. Vääränlaisen lihan syöminen olisi kyllä epätodennäköisempää, jos ostaisi lihan lihana eikä moninkertaiseen muoviin pakatussa valmisateriassa.

Näin juuri tein minäkin ja marssin viime viikolla lihakauppaan kyselemään possunposkia. Olin kerran Suomessa saanut idean valmistaa niitä, mutta silloin kotikylän lihakauppias ei pystynyt niitä toimittamaan. Nyt tilaus onnistui, ja lauantaiaamuna kävinkin posket noutamassa. Neljä poskea, noin 800 grammaa, maksoi viitisen puntaa.

Ruskistin suolatut ja pippuroidut posket pannulla, jossa kuullotin sitten myös sipulia, porkkanaa ja valkosipulia. Palautin posket takaisin pannuun kuullotettujen vihannesten kanssa, lisäsin pari laakerinlehteä ja timjaminvartta ja kaadoin kyytiin pullon Guinnessia. Hetken keitosta poristeltuani kaadoin koko satsin uunivuokaan, peitin foliolla ja työnsin lempeän lämpöiseen uuniin hautumaan kolmeksi tunniksi. Kävin välillä kääntelemässä lihoja, jotka eivät aivan kokonaan peittyneet liemeen ja puolessa välissä sekoitin joukkoon ruokalusikallisen punaherukkahyytelöä. Poskien lisukkeeksi tein perunamuusia.

Poskilihaa on haudutettava pitkään, jotta se ei jää sitkeäksi. Kolme tuntia teki tehtävänsä, ja liha oli miellyttävän mureaa. Se oli myös useimpia possupaloja tummempaa – kuten raakanakin. Guinness-liemi oli paremmalle puoliskolle hieman liian makeaa, mutta muuten herkku upposi oikein mukavasti. Ohjeessa neuvottiin varaamaan kaksi poskea per ruokailija, mutta tuhdin lisäkkeen kera yksi poski oli riittävä annos. Niinpä possunposkilla herkuteltiin vielä viikollakin. Aika mainio herkku kaikin puolin: edullista, herkullista ja valmistuu melkein itsestään.