Viikko 49. 34 candles

Synttäriviikko oli niin tiukasti ohjelmoitu, että ajan löytäminen kulinaarisille kokeiluille oli kiven alla. Pääsin kuitenkin herkuttelemaan, sillä torstaina juhlistettiin paremman puoliskon uuden uran alkua lähipubissa ja syntymäpäiväaamuna minulle tarjoiltiin ihana synttäribrunssi. Lauantai-illaksi kokkailin vielä merkkipäiväillanistujaisiin saapuneille tovereille yhtä sun toista. Mitään uutta ei siinä satsissa kuitenkaan ollut, joten sunnuntain ratoksi leivoin vielä kookosvadelmamuffineita.

Ensin kuitenkin pari sanaa viikon muista herkuista. Oma pubimenuni koostui whitebaitista ja riistapiiraasta. Whitebaitin suomalainen vastine on neulamuikut. Whitebaitiin käytetään erinäisten kalalajien (mm. silli, sardiini, makrilli, kilohaili) pikkusinttejä, jotka leivitetään ja paistetaan rasvakeittimessä. Sitten niitä dippaillaan sormin esimerkiksi sitruunamajoneesiin. Nam. Whitebaitin kanssa vain kävi samoin kuin niin monen muunkin löytämäni kalaherkun kanssa. Nimittäin heti kohta törmäsin artikkeliin, jossa kerrottiin, kuinka näiden kehittymättömien pikkukalojen kalastaminen uhkaa kalakantoja paitsi siten, etteivät ne sitten tietenkään pääse kasvamaan täysikasvuisiksi yksilöiksi myös siten, että niitä saalistavien kalojen ravinto vähenee. Eli ei kovin kestävä kalaherkku, mutta herkku kuitenkin.

Riistapiiras oli tietenkin piiras brittityyliin, eli valtava kulhollinen haudutettua riistaa, sieniä ja juureksia tuhdissa kastikkeessa ja sen päällä taikinakansi. Ja jottei vain jäisi nälkä, lisukkeena oli perunamuusia ja kasviksia. Piiras onkin vielä projektissa tekemättä, joten jos vain viikot riittävät, se olisi toki varsinainen talviruoka.

Synttäripäivänä parempi puolisko hemmotteli minua kaurapuurolla tuoreiden vadelmien kera, kylmäsavulohiruisleivillä, kahvilla, appelsiinimehulla ja englantilaisella kuohuviinillä. Illalla tein sitten itse pienen noutopöydän kyläileville kavereille. Kamut ruokittiin suolaisilla feta- ja chorizomuffineilla, vuohenjuustosalaatilla, tuoreella leivällä ja labnehilla sekä omenapiirakalla.

Sunnuntaina halusin vielä tehdä yhden uuden reseptin, jotta projektilupaus pitäisi, joten kaivoin uusimmasta Ruoka & Viini -lehdestä kookospuolukkamuffinireseptin, mutta korvasin marjat vadelmilla. Taikina tuoksui trooppiselle kookokselle, mutta valmiissa muffineissa kookoksen makua oli hyvin vähän. Ehkäpä sitä olisi voinut voimistaa kookoshiutaleilla. Viikonlopun leipomuksia annettiin synttärivieraille kotiin vietäviksi ja loppuja on mutusteltu pitkin viikkoa. Onneksi synttärit ovat vain kerran vuodessa.