Viikko 2. Frutti di Mare

Viime viikon ostospäivän tuloksena löytynyt Gordon Ramsayn Cooking for Friends (Oxfamin charity shopista, £4,99) tarjoaa tämän viikon uuden kokkauselämyksen. Valmistin eilen perjantaina ensimmäistä kertaa elämässäni kampasimpukoita.

Olimme nauttineet lounasta paikallisessa italialaisessa ravintolassa, jossa meillä on ollut ”se tavallinen” kai toisesta käynnistä asti. Tuhdihkon pizzalounaan jälkeen kevyt ja maukas bistroillallinen oli paikallaan. Jo aiemmin viikolla olin valinnut kirjasta ohjeen Grilled scallop and prawn brochettes with coriander and chilli butter eli vapaasti suomennettuna grillattuja kampasimpukka-jättikatkarapuvartaita korianteri-chilivoin* kera.

Lupasin itselleni projektin alkaessa, että en tapani mukaan tuunaile reseptejä ensimmäisellä kerralla vaan teen juuri niin kuin ohjeessa käsketään. Tällä kertaa jouduin tekemään pienen poikkeuksen tästä, sillä etsinnöistä huolimatta en löytänyt haluamaani parilapannua, eivätkä vartaat olisi mahtuneet paistinpannuumme. Simpukat ja jättikatkikset paistuivat siis pannulla ilman bambutikkuja. Ainesten suhteen pysyin kuitenkin luvatusti Gordonin listauksessa.

Kun hyvin ansaittu kylmä cavalasillinen (onko muunlaisia?) oli kaadettu, valmistin maustevoin, johon kaikessa yksinkertaisuudessaan tuli englantilaista luomuvoita (joka on niin hyvää, että voisin melkein popsia sitä sellaisenaan), raastettua luomusitruunan kuorta, tuoretta chiliä silputtuna, kourallinen tuoretta korianteria silputtuna sekä hienonnettu valkosipulinkynsi - suolaa ja mustapippuria unohtamatta. Tämä ihana sörsseli käärittiin tangoksi tuorekelmuun ja pantiin jääkaappiin tekeytymään. Kampasimpukat ja jättikatkikset sivelin chef Ramsayn ohjeen mukaan oliiviöljystä, rosmariinista, persiljasta ja sitruunasta sekoitellulla marinadilla ja nostin niin ikään kylmään odottelemaan.

Tässä välissä petasin mereneläville salaattipedin rucolasta, vesikrassista, artisokansydämistä, sitruunamehusta ja mustapippurista. Peti oli omaa käsialaani, sillä G.R. ei ohjeistanut minkäänlaiseen lisukkeeseen.

Pannun kuumenemista odotellessa huomasin hieman hermostuvani. Mitä jos paistan liikaa, ja nuo arvokkaat Koillis-Atlantin herkut sitkistyvät purukumiksi? Entä jos en paista riittävästi, ja juoksemme yön tyhjentämässä vatsansisältöä raa’asta merenelävästä? Syvä sisäänhengitys, ja molluskat pannuun. Noin kaksi minuuttia per puoli kuumalla levyllä riitti. Sitten herkut petiin ja yrttivoita pintaan.

Simpukka oli mureaa ja mehevää! Huzzah! Simpukan harmiksi se jäi silti kakkoseksi lautasella, sillä raati totesi sen odotetusti maultaan melko mitäänsanomattomaksi jättikatkarapujen rinnalla. Rucola-vesikrassi-artisokkapeti hurmasi erityisesti allekirjoittaneen, joka häpeilemättä kiitteli vuolaasti sen yhteensopivuutta merenherkkujen kanssa. Parempi puolisko oli tyylilleen uskollisena säästeliäämpi ylisanojen kanssa, mutta eipä tuo poiskaan sylkenyt. Hänelle kyseessä oli myös ensikosketus artisokansydämiin. Ei siitä sen enempää.

Tästä on hyvä jatkaa viikonloppua vuohenjuusto-sitruunapastan (la) sekä kokonaisena paistetun kanan ja paahdettujen juuresten (su) merkeissä. Ja tietenkin viikon 3 haastetta tuumaillen…

*Kielipoliisit, terve! Tarkastin Kotukselta yhdyssanan muodostuksen.