Viikot 36 ja 37. Oi maamme Suomi

Kaksi cavaa matkustaa tällä hetkellä suloisen Suomenmaan oikukkaassa syyssäässä kaupparatsuna, eikä siksi pääse nauttimaan oman keittiön antimista. Viime viikon ruokavalio oli suomalais-espanjalaista fuusiota, sillä sattuneesta syystä ulkoruokinta koostui lähinnä tapaksista ja hotelliaamiaisilla keskityttiin suomalaisiin makuihin – etupäässä ruisleipään ja karjalanpiirakoihin. Tulin myös juoneeksi elämäni kalleimman punaviinilasillisen. Ihan vahingossa tietenkin.

Olen syönyt ihania ruokia, joista parhaaksi on pakko nostaa Turun Tintån annos: Fiskarsin luomunaudan sisäfileetä, ehkä parhaita koskaan syömiäni, käsin leikattuja ranskalaisia, piparjuuriaiolia ja fetasalaattia. Nämä herkut huuhdottiin alas Yalumban Shiraz-Viognierilla. Huh huh. Enpä ole hetkeen saanut niin hyvää lihaa ja ehkä tylsiltä kuulostavat ranskalaiset olivat kaikkea muuta: tummaa ja rapeaa pinnalta, pehmeää ja kuohkeaa sisältä. Tintåssa maistoin myös ensimmäistä kertaa elämässäni lohipizzaa. Lohen kaverina oli suloisen suolaista fetaa.

Pian suuntaan nokkani kohti kotia, ja matkalaukku natisee liitoksistaan täytettyäni sen Pauligin Juhla Mokan tummalla paahdolla, kolmella erilaisella ruisleivällä, Lapin rieskoilla, Fazerin vadelma-karpalosuklaalla, Pollyilla, Suffeli Puffeilla, Lakrisal-pötköillä, Pandan lakuilla, Dracula-karkeilla ja tietenkin Turkinpippureilla. Ostinpa Fiskarsin kokkiveitsenkin, joten hyvästi kurja, tylsä Prestige!

Yhden kerran tämän pariviikkoisen aikana olen päässyt ruuanlaittoonkin, kun pyöräytimme rakkaan kokkiveljeni kanssa pizzan äidin ohjeella. Laitan ohjeen tähän ja muistutan, että tällä ei ole mitään tekemistä italialaisen pizzan kanssa – eikä tarvitsekaan. Tämä on lähempänä suolaista piirasta. Äiti laittoi tätä aina lauantaisin saunan jälkeen. Saunaillan herkutteluun liittyi myös meidän talossa harvinainen lupa syödä olohuoneessa television edessä.

Äidin pizza

1 purkki (250 g) maitorahkaa
250 g margariinia
4,5 dl vehnäjauhoja

tomaattipyrettä tai tomaattimurskaa
400 g jauhelihaa
suolakurkkua
sipulia
tomaattia
emmentalraastetta
suolaa
pippuria
kuivattua oreganoa

valkosipulia

 

Pohja syntyy yksinkertaisesti yhdistämällä ensin pehmeähkö margariini ja maitorahka käsin puristellen ja lisäämällä sitten vehnäjauhot. Taikina painellaan uunipellille. Vesikulho, johon voi kostuttaa sormia, on hyvä apu tässä, sillä taikina on melkoista liisteriä. Äidin versiossa pintaan sivellään tomaattipyreetä, mutta veljeni kanssa laitoimme siihen sauvasekoittimella tasoitettua yrttitomaattimurskaa.

Jauheliha paistetaan kypsäksi ja maustetaan sipulilla, suolalla ja pippurilla sekä halutessa myös valkosipulilla. Paistettu jauheliha levitetään tomaattipyreen tai -murskan päälle. Seuraavaksi levitellään kuutioitua suolakurkkua, viipaloitua tomaattia sekä lopuksi runsaasti emmentalraastetta. Mahdollinen oregano tulee ripotella ennen juustoraastetta.

Olen tehnyt tästä tuunattuja versioita, joissa on ollut muun muassa ananasta ja raakaa sipulia jauhelihan päällä, mutta tämä resepti on se alkuperäinen. Mitä tahansa pizzaan päättääkään lisätä, jauheliha, suolakurkku, tomaatti ja emmental ovat pakolliset ainekset. Pizzaa paistellaan 180 asteessa kunnes pohja on kypsä ja juusto hieman tummunut. Tarjoillaan hyvän tv-sarjan tai elokuvan äärellä, hyvässä seurassa, lempijuoman kanssa.