Viikko 39. Kohokas ja kolme pientä P:tä - punajuuri, pinaatti ja pinjansiemen

”Ruokaa kauden raaka-aineista” on jo jonkin aikaa ollut yleisesti hyväksytty ruokatrendi sekä hifistelijöiden että perusruuanlaittajien keskuudessa. Laitetaan siis ruokaa niistä aineksista, joita kulloinkin on tarjolla tuoreina. Tämä ajatus saa minultakin täyden hyväksynnän ja pyrin tätä filosofiaa mahdollisuuksien mukaan noudattamaankin. Tässä on suomalaisittain vain pienoinen ongelma: perunannoston ja sienestyskauden jälkeen ei ole kauden raaka-aineita ennen kuin kevät taas koittaa. No joo, tavallaan on. Niitä kutsutaan säilykkeiksi. Onneksi luontoäiti on kaikessa viisaudessaan tehnyt syksyn viimeisistä tulokkaista hyvin säilyviä. Oikein säilytettyinä juurekset ovat sitkeää sorttia. Juurekset ovat myös melko monipuolisia ja vaivattomia laitettavia. Perunaa voi nauttia muutenkin kuin kokonaisena keitettynä, porkkanan ainoa olomuoto ei ole raaste ja punajuuri on parhaimmillaan ilman majoneesimössöä. Oikeasti. Olen testannut.

Vielä viime viikolla olin punajuurineitsyt. Uskomatonta kyllä. En ollut kertaakaan valmistanut punajuurta itse. Poikkesin siis lauantaiaamuna Hone G & Sonsilla, joka on Farnhamin ainoa vihanneskauppias. Ostin neljä suurta punajuurta ja naapurikylän kanalan luomukananmunia.

Paahdettujen punajuurilohkojen kaveriksi olin suunnitellut valmistavani vuohenjuustokohokasta (sillä olin juuri ostanut uudet pikkuvuoat), paistettua pinaattia ja paahdettuja pinjansiemeniä. Kohokasreseptejä olisi ollut runsaasti tarjolla, mutta päädyin legendaarisen Martha Stewartin versioon, johon tuli vuohenjuuston lisäksi tietenkin niitä luomukananmunia, voita, vehnäjauhoja, maitoa, muskottia, suolaa ja pippuria. Resepti löytyy Marthan sivuilta, joten en sitä sen tarkemmin tähän selosta.

Punajuuret päätyivät uunipellille kuorittuina, lohkottuina, balsamicolla, oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla maustettuina. Olin paahtanut pinjansiemenet jo valmiiksi, ja paistoin pinaatin oliiviöljyssä vasta juuri ennen pöytään käymistä. Kohokas oli jännityksen paikka, etenkin koska uunimme on varsin oikukas ja falskaava. Pikkukohokkaat kuitenkin nousivat komeasti – tosin kuvaamisessa kesti niin kauan, että ne ehtivät jo hieman laskea. Kohokasmassaa tuli niin paljon, että siitä riitti paitsi viiteen pikkuvuokaan, vielä yhteen suureen piirasvuokaankin. Marthan ohje kuitenkin oli neljälle. Joko konvertointini amerikkalaismitoista normaalien ihmisten mittoihin meni mönkään, tai Martha tekee stereotyyppisen amerikkalaisia jättiannoksia.

Lopulta lautaselle siis päätyivät vuohenjuustokohokkaat, paahdetut punajuuret, paistettu pinaatti sekä paahdetut pinjansiemenet. Ja tämä kombo toimii. Kohokkaan vieno vuohenjuuston maku ja kuohkea koostumus pehmensivät makean juurevaa punajuurta. Pinjansiemenet toivat paahteisuutta ja rouskuvaa hammastuntumaa ja pinaatti suolaisuutta. Jos jotakin parannettavaa pitää keksiä, ehkä vuohenjuustoa voisi olla vieläkin enemmän ja kohokkaan olisi voinut antaa olla uunissa vielä himpun pidempään.

Koska pääruoka oli suhteellisen pieni, päätin tavoistani poiketen tehdä myös jälkiruokaa, suklaaviskimoussea. Jamie Oliverin ohjeessa mousseen itse asiassa lisätään amarettoa, mutta koska meillä ei mantelilikööristä perusteta, korvasin sen 12-vuotiaalla Glenlivetillä. Moussen kanssa nautittiin tietenkin viskiä. Jos joku kummastelee viskin yhdistämistä jälkiruokaan, kehotan testaamaan minkä tahansa tuhdin suklaisen herkun kanssa.

Siinäpä viime viikon metkut.