Viikko 33. Prosciuttoon käärittyä lohta ja yrttisiä kylvövirvilän siemeniä

Kompastuitko otsikossa sanaan ”prosciutto” vai ”kylvövirvilä”? Ironista kyllä, italian kielen sana prosciutto on ainakin omaan kulinariasanastooni kuulunut jo pitkän aikaa, joten katse ei jää sitä tavaamaan. Sen sijaan ”kylvövirvilä” piti lukea pariin kertaan. Mikä virveli? Kylvövirvilä kuulostaa joltakin siementen kylvämiseen käytettävältä välineeltä. Sepä on kuitenkin hernekasvi, jonka siemenet tunnetaan linsseinä.

Totesin viime viikolla, että palkokasvit ovat olleet liian heikosti edustettuina kokkailuissani, joten nappasin marketin hyllystä paketin linssejä. Ja koska pakastimesta löytyi paketti lohifileitä, valitsin reseptiksi Jamie Oliverin prosciuttoon käärittyä lohta ja yrttisiä linssejä.

Antipasto

Linssinkeittoon ryhdyttyäni sain heti todeta, että palkokasviharjoitus tuli tarpeeseen. Olin jo Jamien ohjeen mukaan pannut linssit veteen ja kuumalle liedelle, kun satuin vilkaisemaan linssipussia. ”Huuhtele linssit ennen keittämistä.” Saaterin Jamie. Et sitten varoittanut. Ei muuta kuin kattila pois liedeltä, linssien huljuttelua ja uusi keitinvesi kehiin. Linssien poristessa suolasin ja pippuroin lohifileet ja käärin ne prosciuttoon, roiskin päälle oliiviöljyä ja nostin uunipannulle. Sitten silppusin pari kourallista persiljaa, basilikaa ja minttua sekä kolme kourallista tuoretta pinaattia.

Kun linssit olivat lähes kypsiä, panin lohipalat uuniin 200 asteeseen (220 ilman kiertoilmaa) noin 10 minuutiksi. Tämän jälkeen kaadoin kypsistä linsseistä pois suurimman osan vedestä ja heitin kattilaan silputut yrtit ja pinaatit, yhden sitruunan mehun, suolaa, pippuria ja muutama lorauksen oliiviöljyä ja pyörittelin sekoitusta kuumalla hellalla kunnes pinaatti oli kuumentunut. Yrttiset linssit ja prosciuttolohi tarjoiltiin kevyesti suolatun ja pippuroidun kreikkalaisen jogurtin kera.

Ensinnäkin tuli todettua, että suolattu possu (on se sitten prosciuttoa, pancettaa tai pekonia) tykkää lohesta ja lohi tykkää siitä possusta. Niin yksinkertaista ja niin hyvää. Yrtit ja linssit yrittivät parhaansa, mutta vihreät linssit maistuivat vähän suolattomalta hernekeitolta. Jogurtin kera ne menivät ihan mukavasti kalan lisäkkeenä, mutta mitään jokaviikkoista suosikkia tästä ei meidän perheeseen tule.

Lasi valkkaria ja vanha reseptivihko.
Siitä se ajatus sitten lähti.

Sunnuntaina lorautin lasillisen valkkaria ja kaivoin esiin vanhan sinikantisen reseptivihkoni. Kun muutin ensimmäiseen omaan kotiini, ostin tavallisen ruutuvihon, johon kopioin äidin samanlaisesta kaikki oleelliset reseptit mokkapaloista rahkaiseen pizzapohjaan. Englantiin muuttaessani kapsäkit pakattiin tarkan suunnitelman mukaan, sillä mitään ylimääräistä ei mukaan mahtunut. Reseptivihko sinne piti kuitenkin mahduttaa. Vuosien varrella siihen on kirjattu kavereiden tarjoamia ruokia, omia luomuksia sekä liimattu lehdistä leikattuja ideoita.

Vihko alkaa olla melkein täynnä ja viimeisiltä sivuilta löytyy muun muassa itse kehittelemäni lempeän tulinen bataattikeitto. Kylmä ja sateinen viikko oli herätellyt keittohimon, joten ryhdyin juurestenkuorimistalkoisiin. Keiton kaveriksi pyöräytin saman vihkon aiemmille sivuille Pirkka-lehdestä nappaamani reseptin, porkkanasinihomejuustopuusteja. Toisille Pirkka-lehden legendaarisinta antia ovat niksit, minulle ruokaliitteen hyvät ja oivaltavat perusreseptit, joista voi itse tuunata halutessaan uusia versioita. Nytkin lisäsin hieman edelliseltä illalta jäänyttä pinaattia porkkanasinihomejuustotäytteeseen.

Lempeän tuliseen bataattikeittoon tarvitaan noin 500 grammaa bataattia (1-2), kaksi porkkanaa, noin 80 grammaa palsternakkaa (0,5-1), kaksi valkosipulinkynttä, yksi isohko peruna, yksi tai kaksi suurta kuivattua chiliä, litra vettä, noin puoli desiä ruokakermaa tai kookoskermaa, teelusikallinen kanelia, yksi kasvisliemikuutio ja suolaa.

Kaikki juurekset kuoritaan ja paloitellaan suunnilleen samankokoisiksi paloiksi ja pannaan kiehuvaan veteen kasvisliemikuution, hieman pilkotun valkosipulin ja kanelin kanssa. Kypsymisen loppuvaiheessa kattilaan lisätään murskattu chili. Kun juurekset ovat kypsiä, ne soseutetaan sauvasekoittimella keitinveteen. Kun sose on sileää, lisätään ruoka- tai kookoskerma ja suola ja kuumennetaan nopeasti kiehumispisteeseen. Tästä tulee noin neljä annosta tai kuusi alkupalakeittoannosta. Joukkoon voi tietenkin lisätä myös muita jääkaappiin unohtuneita kasviksia – itse hukkasin sinne tällä kertaa puolikkaan sipulin, joka löytyi vihanneslaatikon pohjalta.

Halutessaan keiton voi koristella lorauttamalla pinnalle kiemuran kookoskermaa, ripottelemalla siihen fetamurua tai vaikka krutonkeja. Meillä soppa sai siis seurakseen Pirkka-lehden porkkanasinihomejuustopuusteja pinaatilla tuunattuna. Huh huh, että oli hyvää, vaikka itse sanonkin. Voisin tätä makuparia syödä ainakin viikon kyllästymättä. Vinkki: laihdutusajoiltani vihkoon on jäänyt merkintä, että kulhollinen tätä keittoa on vain 2 Painonvartijoiden pistettä…