Viikko 9. Voi, voi ja lämmin leipä

Uunituore reikäleipä ja päälle voita. Onko mitään kotoisampaa ja lohdullisempaa? Isomummon johdolla meillä leivottiin niiden perunapiirakoiden lisäksi myös reikäleipiä. Mummo teki taikinan puiseen tiinuun, jonka reunoille edellisen satsin jämät olivat kovettuneet. Valmiit kiekot sujautettiin leivinuunin perukoille pitkävartisella leipälapiolla.

Ei ole Linnakadulla puista taikinatiinua, eikä tuo viallinen kiertoilmauunikaan ottele samassa sarjassa Tyrvännön leivinuunin kanssa, mutta rohkeasti päätin silti ryhtyä ruisleivän tekoon. Juuren alun nappasin Hollolan Pulla-Poikien mainion ruislimpun kannikoista, jotka olin säästänyt viikonlopulta. Limppu oli peräisin edelliseltä Suomen-reissulta. Ruisjauhoja kylän kummastakaan marketista ei saa, mutta onneksi pääkadulta löytyy Holland & Barrett –terveysruokakauppa, jonka ”vegan baking” –hyllystä(?) löytyy puolen kilon pusseja englantilaista ruisjauhoa hintaan 1,49 puntaa kappale.

Tiistaina raaputtelin limpunkantojen sisukset taikinavatiin veden ja ruisjauhojen joukkoon ja peitin kelmulla. Otin osviitan Taikinatiinu-blogista. Torstaiaamuna juuri jo kupli lupaavasti, joten työpäivän päätyttyä sekoitin joukkoon suolaa ja lisää ruisjauhoja. Nostatin taikinaa pari tuntia WC:ssä (koska täysillä paahtavan pyyhkeenkuivaustelineen ansiosta se on ehdottomasti lämpimin huoneemme), minkä jälkeen leivoin sen neljäksi reikäleiväksi. Tässä vaiheessa lohkaisin taikinasta juuren vastaisuuden varalle jääkaappiin odottelemaan. Leivät lepäilivät leivinliinan alla vielä tunnin verran ennen kuin paistoin niitä puolisen tuntia n. 210-asteisessa uunissa.

Ensimmäisinä odottaviin suihin upposivat voinokareen kera juomalasilla leikatut leipien ”reiät”. Niiden päälle silpaistiin vielä puolikas reikäleipä ihan iltapalaksi. Töihinkin maltoin maistiaiset viedä, kun olin perunapiirakoiden kohdalla saanut palautetta siitä, että vain kehuin leiponeeni enkä sitten jakanut tuloksia. Pari kiekkoa säilyi sentään pakastettavaksikin.

Ruisreikäleipä 1.0 oli rehdin rukiista ja rouheaa, mutta parannettavaakin jäi. Ohje ei ollut kovin tarkka juuren määrän suhteen. Taidan ensi kerralla kokeilla hieman runsaammalla juurella, josko happamuuttakin siten saataisiin lisää. Leivoin myöskin leivät hieman liian ohuiksi: pehmeää sisusta oli varsin niukalti. Toisaalta tämä oli raadin toisen (sen paremman) puoliskon mielestä pelkästään positiivista, koska kuori on kuulemma parasta. Itse suosin reikäleivän ”aromireunoja”, jotka olivatkin varsin aromikkaita. Ajan säästämiseksi paistoin leivät ritilän päälle levitetyllä leivinpaperilla (näin sain uuniin kaksi leipää kerrallaan, koska kummalliseen brittiläiseen miniuunipeltiin olisi mahtunut vain yksi), mutta luulen sen vaikuttaneen pohjan paistumiseen. Ensi kerralla siis ei ajassa pihistellä vaan leipiä paistetaan kärsivällisesti yksi kerrallaan pellillä. Limppu ja ruisvuokaleipä lienevät myös kokeilulistalla. Saatanpa toimiston juhannusjuhliin leipoa satsin pikkunappeja, jos hyvälle päälle satun…