Viisi leipää ja kaksi cavaa: Viikot 44 ja 45. Juhlakausi Farnhamissa

Joulu se mennä jolkotti ilman kovinkaan voimallista silminnähtävää manifestoitumista Linnakadulla. Jopa ikkunamme ulkopuolella olevaan lyhtypylvääseen ripustettu valokoriste oli enimmän aikaa sammuksissa. Sisätiloissa sentään valot koristivat ikkunaa (rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että ne ovat olleet siinä toissa syksystä…), kirjahyllykön päällä pyöri enkelikello ja ylipäätään kynttilänvalosta sai nautiskella. Vaikka joulukoristelu jäi jälkeen vuosientakaisesta, joululoma teki hyvää ja tuli tarpeeseen. 11 päivän nollaus tapahtui pääasiassa sisätiloissa, sillä sateettomia päiviä ei kovinkaan monta ollut. Sisätiloissa oli se hyvä puoli, että oli aikaa laittaa ruokaa.

Piparkakut tuli leivottua aatonaattona äidin tekemästä taikinasta, jonka sisko toi joulukuun alussa (ei hätää – se odotteli pakastimessa). Aaton odotteluun rauhoituttiin piparkakkujen ja portviinin kera. Jouluaattona nälkää pideltiin ensin loitolla juustolautasen avulla. Tarjolla oli englantilaista Camembert’ia, Stiltonia sekä lähijuustolan savujuustoa ja niiden ohella viinirypäleitä, mustaherukkahilloa, hapankorppuja, suolakeksejä ja piparkakkuja.

Aattoillallisella ei kinkkua näkynyt eikä liioin kalkkunaa. Olimme hankkineet kylän lihakaupasta palan possun kylkeä vatsan kohdalta (pork belly). Se myydään kamaran kera, sillä nahka muuttuu paahdettaessa herkullisen rapeaksi cracklingiksi. Lihakauppias oli jo viiltänyt kamaraan ristiviillot lihaan saakka ja aivan ensiksi kamaran päälle kaadettiin kiehuvan kuumaa vettä, jotta nahka supistui ja siten viillot aukenivat.

Sitten pala suolattiin ja pippuroitiin sekä lihan että kamaran puolelta ja asetettiin vuokaan vihannespedille, jossa oli porkkanaa, sipulia, valkosipulia, timjamia ja valkoviiniä. Possua paisteltiin kolmisen tuntia, minkä jälkeen nahkaa sitten käristettiin grillivastuksen alla, kunnes se kupli. Tässä vaiheessa kupli jo hyperaktiivinen keittiön palohälytinkin, sillä joku on suuressa viisaudessaan keksinyt laittaa keittiöön lämpöaktivoituvan hälyttimen… Kesää odotellessa.

Possua odotellessa nautittiin alkupalaa: paremman puoliskon omin käsin graavaamaa lohta kera ruisleivän ja sitruunatillismetanan. Smetana ei ole briteille kovin ominainen hapanmaitotuote, mutta lähikaupan puolalaisen ruuan hyllystä sitä onneksi saa. Kerran harjoiteltu graavaus osui nappiin ja kala oli hyvin suunmukaista. Piti hillitä itseään, ettei täyttänyt vatsaansa sillä. Possun lisukkeena nimittäin piti vielä nautiskella jo aiemmin testattua sinappimuusia sekä hunajaglaseerattuja porkkanoita ja palsternakkaa sekä omenasosetta. Herkut huuhdottiin viinikaupan asiantuntijan suosittelemalla sangiovesella.

Mainiot makuelämykset Linnakadun hämärässä ja kynttilänvalossa. Ainoana huomautuksena sanoisin, että kamara olisi saanut kuplia vähän lisääkin, jos se pirun palohälytin olisi vähän hellittänyt. Aattoaterian kruunasi paremman puoliskon mutakakku ja portviini.

Jouluviikko täyttyi toinen toistaan herkullisemmista ruuista. Possu- ja juuresruokinnasta siirryttiin välillä kevyempään, nimittäin tomaattichilikeittoon. Testattua tuli myös ankanrinta ja vanha tuttu lasagne. Uudenvuodenaattona siirryimme ulkoruokintaan ja kävimme testaamassa naapurikaupungin uudehkon argentiinalaistulokkaan CAU:n, joka oli jokaisen vaativan karnivoorin taivas. Söin alkupalaksi kahta makkaraa ja pääruoaksi ohueksi viipaloitua ja parilalla käytettyä naudanpaistia voissa haudutetun purjon kera. Vaikka kyseessä on ketjuravintola, on pakko rankata ateria yhdeksi parhaista syömistäni liharuuista. Itse ravintolatila tosin ei kaikkine muovi- ja metallipintoineen ollut kovin tunnelmallinen, joten romanttiselle kynttiläillalliselle sitä ei kannata varata.

Tynkä työviikko huipentui pikavisiittiin Tampereelle rakkaiden ystävien hääpirskeisiin. Reissun kulinaarisiin huippuhetkiin lukeutui paitsi tietysti hääjuhla-ateria myös hotelliaamiaiseen kuulunut voilla leivottu joulutorttu. Nams.

Vielä muutama kuva...