Viikko 29. Surf 'n' Turf katalonialaiseen tapaan

Kuuma, kesäinen viikko huipentui mahtavaan viikonloppuun täällä vesisateen ja tuulen luvatussa maassa. Posteljooni oli vihdoin perjantaina kantanut kotiin odotetun Glorian ruoka & viini -lehden, josta lauantain aamukahvia siemaillessa löytyi montakin houkuttelevaa reseptiä. Jotenkin teki mieli ruokaa, jota voisi lapata suuhun leivän kanssa, joten valitsin katalonialaisen mar i muntayan, pataruuan, jonka suurukseen, picadaan, tulee muun muassa tummaa suklaata. Lehden suosittelemaa katalonialaista Mencia-rypäleestä valmistettua punaviiniäkin löytyi Majestic-viinikaupan valikoimasta, joten suuntasimme ihan ensin viinikaupoille.


Majesticilla on kuuden pullon minimiostoraja, joten mukaan valikoitui kahden katalonialaisen mencian lisäksi myös argentiinalaista malbecia sekä shirazia (viini on nimeltään Gestos ja se on sekoitus korkealla ja matalalla sijaitsevien kasvualueiden rypäleistä), itävaltalaista grüner veltineriä sekä tietenkin cavaa (Codorníu Reina Maria Cristina Blanc de Noirs 2008).

Poikkesin jälleen yhdessä charity shopissa astioidenbongausreissulla ja löysinkin todellisen aarteen – tämän vieressä näkyvän vaa’an. En ole ennen omistanut keittiövaakaa, koska Suomessa tavataan resepteissä käyttää tilavuusmittoja. Täällä sen sijaan kuivien ainesten määrä ilmoitetaan lähes poikkeuksetta painomitalla. Vaa’an hankinta on siis ollut mielessä jo pitkään, mutta kohdalle ei ole sattunut kuin niitä rumia digitaalivaakoja. Koska olen tähänkin saakka pärjännyt ihan kohtalaisesti arvuuttelemalla ja toisinaan eri taulukoiden avulla muuntamalla mittoja unsseista ja grammoista tilavuusmitoiksi, arvelen, että tämä 20 gramman tarkkuudella punnitseva kaunotar on aivan riittävän tarkka minun käyttööni.

Saimme yllättäen illallisvieraaksi erään työtoverin, joten ilta-auringossa katukivetyksellä nautittujen virvokkeiden jälkeen siirryimme porukalla ruuanlaittoon. Delegoin sipulin pilkkomisen vieraalle ja aloitin itse kanan ruskistamisella. Ruskistin siis oliiviöljyssä neljä kolmeen palaan leikattua broilerin rintafileetä, maustoin ne suolalla ja pippurilla ja nostin sivuun. Tämän jälkeen kuullotin vieraan pilkkomia sipuleita oliiviöljyssä, kunnes ne olivat kullankeltaisia ja aivan pehmeitä. Sipuleihin lisättiin tomaattimurskaa, jonka jälkeen keitosta hauduteltiin parikymmentä minuuttia. Seuraavaksi lisättiin valkoviiniä, suolaa ja pippuria ja keiteltiin koko sörsseli kokoon.

Näin valmistui sofregit-haudutusliemi. Liemi siirrettiin sitten kattilaan, siihen lisättiin vettä ja ruskistetut broilerinpala. Broilerin hautuessa puolisen tuntia valmistin picada-suurusteen, jota varten parempi puoliskoni oli raastanut 30 grammaa tummaa suklaata (70-prosenttista). Suklaan lisäksi tarvittiin paahdettuja, kuorittuja manteleita, runsaasti valkosipulia, viipale kuivaa leipää, pari oksaa timjamia, muutama oksa persiljaa sekä suolaa ja pippuria. Nämä suhautettiin blenderillä tahnaksi (tai no, itse lisäsin lorauksen oliiviöljyä, koska lopputulos ei mielestäni vaikuttanut kovin tahnamaiselta).

Kun broilerit olivat kypsiä, nostin ne lämpimään tarjoiluastiaan ja lisäsin haudutusliemeen picadan sekä kourallisen raakoja jättikatkarapuja. Rapujen kypsyttyä kaadoin koko komeuden broilerinpalojen päälle. Padan ohella tarjoilin vain rapeakuorista maalaisleipää (jota en kylläkään ajanpuutteessa ollut leiponut itse).

Lämmittävä pataruoka saattaa kuulostaa juuri kehumanani kuumana viikonloppuna oudolta ruokavalinnalta, mutta illat ja yöt ovat täälläkin jo viilenneet, joten auringon laskettua täyteläinen pataruoka, rapea leipä ja maukas katalonialainen punaviini olivat omiaan kynttilänvalossa hyvässä seurassa. Koko raati tykkäsi ja söi vatsansa täyteen. Padasta huokui upea yrttien ja tumman suklaan tuoksu. Maussa suklaa toi panoksensa vain pyöreydellään ja täyteläisyydellään – miksikään suklaakanapadaksi lopputulosta ei voi luonnehtia. Ensi kerralla ajattelin kokeilla kanan sijaan kaniinia, mutta muuten variaatioihin ei ole tarvetta.

ps. Kuvaaminen jäi tällä kertaa vähemmälle, koska en raaskinut antaa vieraan odotella emännän asetellessa kananpaloja ja leipäviipaleita täydellisiin kuvakulmiin. Mutta kelpaahan tuota vaakaa ihailla sen sijaan.