Alessa haudutettua pataa, lepuskoja ja perunakakkaroita

Nyt taitaa olla syksy. Ilma on ollut vielä jopa kesäisen lämmintä joinain päivinä, mutta syksyn tunne on läsnä pimenevissä illoissa, muuttolintujen parvissa ja pikkuhiljaa kellertyvissä lehdissä. Syksy tuo keittiöön juurekset ja pataruoat, rukiiset maut ja lohdullisen aromikkaat liemet.

Alessa haudutettu lihapata on ruskaruokaa brittiläisimmillään. Siinä missä täällä pata saisi lisukkekseen taikinakannen, suomalainen pyöräyttää perunamuusin. Uusin Glorian ruoka ja viini tarjosi ohjeen alessa haudutettuun kukkoon. Ohjeeseen kuului koipi-reisiä, mutta lähikauppamme puutteellisesta valikoimasta johtuen tein ruoan vapaana kasvaneiden kanojen luullisista ja nahallisista reisistä.

Pyörittelin suolatut ja pippuroidut reidet vehnäjauhossa ja ruskistin kauttaaltaan voi-öljyseoksessa. Sitten paistoin rasvassa muutaman minuutin ajan viipaloitua valkosipulia ja sipulia sekä kuutioitua pekonia. Näiden päälle lorautin reilut 3 desiä Spitfire-alea. Kaupan olisi ollut parempiakin merkkejä, mutta koska ohjeessa oli tämä laatu määritelty, valitsin sen. Kun olut oli kiehahtanut, kaadoin sipulit ja pekonit nesteineen kananreisien päälle pataan. Lisäsin 2,5 desiä kuumaa kanalientä, laakerinlehden ja muutaman timjaminoksan ja jätin porisemaan hiljalleen kannen alle.

Muusin tein King Edward -lajikkeen perunoista, joilla on tässä maassa lähes kulttimaine, eikä suotta. Varsin maukas muusi niistä tuli, vaikka osa kunniasta saattaakin mennä voille ja täysmaidolle, joita melko runsain mitoin muusikattilaan laitoin. Lisukkeeksi paahdoin myös uunissa purjoa ja porkkanaa.

Ale-kanaliemi oli herkullinen ja siinä kypsyneet kananreidet niin kypsiä ja meheviä, että ne lähes putosivat luista. Olen ehkä aiemminkin ylistänyt kananreisiä, mutta niitä kelpaa kehua toistekin. Englannin ruokakaupoissa kananreisiä saa myös luuttomina ja nahattomina ja ne ovat ehdottomasti paras osa siivekkäästä. Liha on mureampaa ja mehevämpää kuin rintafilee ja kilohinnaltaan halvempaakin.

Voita ja täysmaitoa...

Yli jääneelle perunamuusille piti keksiä käyttöä, koska haaskaaminen ei tullut kuuloonkaan, joten sunnuntai-iltapäivä vierähti leipoessa itäsuomalaisia perinneherkkuja: perunapiirakkaa ja lepuskaa. Ruis- ja ohrajauhot eivät ole kovin käytettyä tavaraa täällä. Ruisjauhoja sentään myy terveyskauppaketju, mutta ohrajauhoja ei ainakaan tästä kylästä löytynyt. Onnekseni puoli sukua oli kyläilemässä muutama viikko sitten, ja olin hyvissä ajoin pyytänyt äitiä tuomaan paketin ohrajauhoja.

Lepuskat syntyivät käden käänteessä muutamasta aineksesta, kun taikinaa ei tarvinnut vaivata eikä kohottaa. Lepuska (niin kuin oikeastaan mikä tahansa tuore leipä) on parhaimmillaan voinokareen kera, ja kyllä se hyvältä maistuikin. Perunapiirakoita olen kerran aikaisimmin täällä tehnyt, joten nekin pyöräytin jos en aivan rutiinilla niin ainakin suhteellisen varmana onnistumisesta. Voi taivas sitä perunamuusin paahtunutta tuoksua, kun piirakat tulivat uunista.

Meilläpä herkuteltiin sunnuntain iltateellä kasakaupalla lämpöisiä lepuskoja sekä perunakakkaroita munavoilla. A vot!