Tarun oppivuosi

Katsoin viikonloppuna elokuvan Julie & Julia, joka seuraa rinnakkain kahden naisen elämää. 1950-luvun Pariisissa elää Julia Child, virkamiehen rouva, jonka intohimo ruuanlaittoon johtaa maailmanlaajuiseen kuuluisuuteen. 2000-luvun New Yorkissa toimistotyöntekijä Julie Powell päättää kokata vuoden aikana Julia Childin kirjan Mastering the Art of French Cooking kaikki 524 reseptiä. Pitkästä aikaa koin kokonaisvaltaisesti ilahduttavan elokuvaelämyksen näennäisesti kevyen elokuvan äärellä. En siis ehkä olekaan läpeensä kyyninen!

Eittämättä eräs elokuvan päällimmäisenä mieleen jäävistä iloista oli lähes kolmanteen päärooliin nouseva ruoka. Meryl Streepin monesti palkittu rooli Julia Childina oli niin ikään häkellyttävän hyvä. Silti takaraivoon taisi jäädä sinnikkäimmin nakuttamaan Amy Adamsin esittämä Julie Powell. Julie kokkaa tylsän päivätyön vastapainoksi ja manaa kyvyttömyyttään saattaa projekteja loppuun. Kirjoittaminen elämäntyönä houkuttaisi, mutta romaaninpuolikaskaan ei etene. Vaikka minun pöytälaatikossani ei varsinaisesti mitään potentiaalisia maailmankirjallisuuden helmiä majailekaan, saamattomuus ja liian usein vaille päätöstä jäävät projektit ovat minunkin ristini. En oikeastaan tiedä, kumpi raivostuttaa enemmän: se, etten saa saatettua projekteja loppuun, vai se, että tiedostan asian, mutta en SILTI saa tehtyä sille mitään.

Julie Powell päätti yhdistää suosikkipuuhansa ja samalla haastaa itsensä yhden projektin loppuun saattamiseen. Hän aloitti vuoden kokkausmaratoninsa ja bloggasi urakan kehittymisestä. Niinpä minäkin Julie Powellin hengessä päätin elvyttää tämän yli kaksi vuotta elottomana internetin sopukoissa kyhjöttäneen ruokablogini ja aloittaa oman projektini. En sentään kuvittele päivätyöni ohella ehtiväni kokata uutta reseptiä joka päivä – jotakin realismin valoa tähän hommaan sentään – joten lähden liikkeelle vähän varovaisemmalla lupauksella.

Aion tehdä joka viikko vähintään yhden sellaisen ruuan, jossa on jotakin minulle uutta. Se voi olla vaikkapa uusi raaka-aine tai uusi valmistustapa. Samalla tulee korjattua sekin, että vaikka todella nautin ruuanlaitosta, liian usein päädyn laittamaan jotakin tuttua ja turvallista. Taidan ajatella, että sitten mikään ei ainakaan mene pieleen. Yritän tämän projektin kestäessä samalla sisäistää Julia Childin asenteen ruuanlaittoon (ks. alla). Niin, siinä tuli mainittua se kestokin. Onhan se vuosi luvattava. Tavallaan alku osuu hyvin ajankohtaan, jolloin toinen vuosi Farnhamissa on juuri pyörähtämässä käyntiin. Sallin itselleni vapautuksen, jos olen suurimman osan viikosta muualla, esimerkiksi lomalla, tai sairaana.

Ensimmäinen ruoka tullee sivun laidassa näkyvästä The Wagamama Cookbookista, jonka hiljattain sain lahjaksi paremmalta puoliskoltani. En oikein osaa tehdä kunnollista aasialaista ruokaa, joten kirjan yksityiskohtaiset vinkit oikeasta vihannesten pilkkomistavasta lähtien lienevät oiva lähtökohta tähän haasteeseen. Haasteen korkkaava ruokalaji valikoituu lähipäivinä ja valmistuu todennäköisesti tulevana lauantaina...