Viikko 42. Eka osterini

Viikolla 42 olin onnistunut ohjelmoimaan jokaiselle arki-illalle ohjelmaa: nyrkkeilyä, kampaajaa, laulutuntia, itsenäisyyspäivän vastaanoton katsomista. Viikonlopuksi saimmekin sitten mukavia vieraita Suomesta, ja illanvietot sujuivat pääasiassa ravitsemusliikkeissä. Oma kokkailu jäi siis varsin vähälle, mutta yksi uusi kokemus sentään tuli hankittua. Lauantai-illallisen yhteydessä nimittäin hörppäsin ihka ensimmäisen osterini punasipuliviinietikalla ja tabascotilkalla silaistuna. Uskalsinpa muutaman kerran puraistakin, eikä se niin niljakas ollut kuin oli peloteltu. Voin kokeilla toistekin. Ateria jatkui rapuraviololla, paistetulla pagellilla (sea bream) ja liköörikahvilla hyvässä seurassa. Puitteet tarjosi Loch Fyne, Farnham.

Viikko 41. Tonnikalaa ja tunnontuskia

Vaikeaa on nykyään kalansyönti hyvällä omallatunnolla, jos ei itse kalasta. Tuntuu, että joka toinen eväkäslaji on uhanalainen, eikä pelkkä monipuolinen kalan syöminen enää riitä. Tiedoksi siis WWF:lle, jos blogini taas joutuu haaviinne (pun intended): yritin todella tehdä vastuullisen ja valistuneen kalavalinnan, kun ostin keltaevätonnikalaa Waitrose-ketjulta. Valitsin pakkauksen, jossa luki ”line-caught”. En oikeastaan tiedä, mitä se tarkoittaa, mutta päättelin, etteivät ne olisi sitä varmaankaan pakkaukseen merkinneet, jos se tarkoittaisi jotakin negatiivista. ”Pyydystetty menetelmällä, joka tappaa tuhansia merilintuja per laaki.” Myyty!

Tonnikalapihvit lime-chili-korianterimarinadissa.

Tarkempi tutkiskelu osoittaa, että WWF:n kalaoppaassa kaikki tonnikalalajit saavat punaisen valon, eli niiden syömistä pitäisi ehdottomasti välttää. Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokituksen mukaan laji on silmälläpidettävä, eli sen luokitus on toiseksi paras. WWF pitää siimakalastusta yhtenä haitallisimmista menetelmistä, sillä se on suuri riski muun muassa vesilinnuille ja hailajeille. Waitrose kuitenkin kertoo myyvänsä vain vastuullisesti ja kestävästi kalastettua kalaa. Ota tästä kaikesta nyt sitten selvää!

Sen seitsemän sortin wokattavaa.

Tonnaripihvit nyt kuitenkin päätyivät ostoskoriin ja ajattelin tehdä niiden kaveriksi wokkivihanneksia kookoskastikkeella. Wokkailin kevätsipulia, kesäkurpitsaa, sokeriherneitä, paprikaa, munakoisoa ja ituja ja lisäsin makua tuoreella chilillä, sitruunaruoholla, maapähkinöillä, basilikalla ja korianterilla. Kastikkeeseen tuli kookoskerman lisäksi kanalientä, kalakastiketta, raastettua limen kuorta sekä suurusteeksi vehnäjauhoja. Tonnikala marinoitiin tuoreella chilillä, kasviöljyllä, limemehulla ja tuoreella korianterilla ennen paistamista.

Tonnikalahan tunnetusti kypsyy nopeasti ja jos se ehtii kypsyä läpikypsäksi, voi yhtä hyvin avata säilykepurkin ja vedellä sieltä. Pannu siis erittäin kuumaksi, minimaalisesti miedonmakuista kasviöljyä pintaan ja korkeintaan minuutti per puoli. Meidän pihvimme olivat niin ohuiksi leikattuja, että vieläkin vähemmän olisi riittänyt, kun ne kuitenkin jatkavat kypsymistään vielä pannulta nostamisenkin jälkeen. Eivät ne kuitenkaan pilalle menneet.

Yhdessä rapean kasviswokin kanssa tonnikalapihvit olivat mukavan kevyt illallinen. Lasillinen tai pari grüner veltlineriä kylkeen ja avot!