Viikko 47. Linnakadun juustolan debyytti

Projektityölistallani on jonkin aikaa ollut pari juustoa: kotijuusto ja piimäjuusto. En ole vielä niiden tekoon ryhtynyt, mutta kun uusimassa Glorian Ruoka & Viini -lehdessä oli ohje ricottajuustolle, päätin hankkiutua eroon juustoneitsyydestäni, sillä olin ajatellut joka tapauksessa tehdä itse pizzaa sunnuntai-iltana. Ricotta sopii täydellisesti valkoisen pizzan täytteeksi.

Prosessihan oli varsin helppo. Tarvittiin vain täysmaitoa, kuohukermaa, suolaa ja vastapuristettua sitruunamehua. Maitoa, kermaa ja suolaa keitettiin ensin keskilämmöllä kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen kattilaan lisättiin sitruunamehu. Tämän jälkeen seosta sekoiteltiin miedommalla lämmöllä vielä pari minuuttia, kunnes se alkoi muuttua rakeiseksi. Rakeinen juustomassa kaadettiin sitten harsokankaalla vuorattuun siivilään, joka oli kulhon päällä. Juustomassa jätettiin valumaan reiluksi tunniksi, minkä jälkeen se kaavittiin siivilästä purkkiin ja jääkaappiin odottamaan käyttöä.

Yllätyksekseni koko homma todella eteni näin yksinkertaisesti. Tein vain neljänneksen lehden reseptistä ja huomasin, että sitruunamehua tarvittiin pienempään satsiin hieman enemmän kuin neljännes. Lopputulos oli kuitenkin vienosti sitruunalle tuoksuva ja maistuva tuorejuusto, joka olisi kelvannut jälkiruokaankin. Vau. Tästä rohkaistuneena taidan seuraavaksi kokeilla kotijuustoa. Ehkäpä siinä unelmieni kivijalkadelissä Tampereella myydään Tarun Juustolan käsintehtyjä juustoja. Paitsi että suomalainen elintarvikelainsäädäntö ja EU ovat tehneet kaikenlaisen harrastekokoluokassa tapahtuvan ruokatuotteiden tekemisen ja myynnin mahdottomaksi.

No, kotikeittiöön eivät säännöt ja direktiivit ulotu, joten käytinpä hyödykseni myös juuston valutuksessa syntyneen heran, johon leivoin pizzataikinan. Taikinaan sekoiteltiin Tipo 00 -vehnäjauhoja, eli erittäin hienoksi jauhettuja vehnäjauhoja, sekä semolinaa (eli mannasuurimoita), suolaa, sokeria, kuivahiivaa ja sitä heraa. Nostatuksen aikana valmistin täytteet.

Valkoisia pizzoja varten värväsin paremman puoliskon viipaloimaan yhden suuren tuoreen herkkusienen sekä silppuamaan yhden valkosipulin kynnen. Lisäksi grillasin kuumalla pannulla oliiviöljyssä munakoisoviipaleita, viipaloin punasipulia ja raastoin parmesaania. Ensin kaulitulle pohjalle ripotellaan hienoksi silputtua valkosipulia, sitten lusikankärjellisiä pestoa sekä sitä ricottaa. Seuraavaksi levitellään sieniviipaleet, sipuli ja grillatut munakoisot ja lopuksi hyppysellinen auringonkukansiemeniä ja parmesaaniraastetta.

Punaiset pizzat saivat hieman perinteisemmän täytteen. Tomaattikastiketta varten kuullotin oliiviöljyssä valkosipulisilppua ja kuivattua, murskattua chiliä. Lisäsin kattilaan tomaattimurskaa, suolaa, pippuria, sokeria ja hieman oreganoa. Keittelin kastiketta kokoon ja lopuksi surautin sauvasekoittimella soseeksi. Sen päälle ladoin unkarilaista pepperonia, punasipulia, tuoretta mozzarellaa sekä emmentalraastetta.

Pizzoja herkuteltiin sitä mukaa kun ne tulivat uunista, ja katalonialainen punaviini oli verraton kumppani molemmille pizzoille. Jopa munakoisoja ujosteleva parempi puolisko piti valkoisesta pizzasta. Pizzakupu täynnä olikin sitten hyvä kellahtaa sohvalle viikonlopun päättävän elokuvan ääreen.