Kiireinen viikko herätti jälleen uinuvan alisuorittajan, joka turvautui helpoista helpoimpaan reseptiin: lihapulliin. Vähän löyhä on tässä uutuusfaktorikin: lihapullat lampaanjauhelihasta. Olen siis tehnyt lihapullia ja laittanut lammasta, mutta en koskaan yhdistänyt näitä kahta. Eläköön kekseliäisyys!
Resepti löytyi samasta Jamie Does -kirjasta, josta viikolla 7 tein
uhanalaista kalaa kuskusin kera. Nyt lautaselle päätyi hieman kauempana sukupuuton kuilusta loikkiva englantilainen lammas, josta pyöriteltiin keftoja (
tai koftia tai köftejä ja niin edelleen…), eli mausteisia lihapullia. Pyörykkätaikinaan tuli myös punasipulia, kuivattua korianteria ja kuminaa, tuoretta korianteria, paprikajauhetta, tuoretta inkivääriä, suolaa ja pippuria.
Täytyy sanoa, että pidän lihapullataikinan tekemisestä – ellei liha ole niin kylmää, että sormet puutuvat. On hyvin kiehtovaa seurata, kun suola tekee tehtävänsä ja liha muuttuu geelimäiseksi lähes silmissä. Tässä tapauksessa pyörykkätaikina myös tuoksui hyvältä. Siis ihan oikeasti. Pääasiassa se johtui paprikajauheesta. Käytin nimittäin savustetusta paprikasta tehtyä paprikajauhetta tavallisen sijaan. Sen tuoksu on kuivana ja kypsentämättömänäkin aivan huikean täyteläinen ja lämmittävä.
Sillä välin, kun lammaspullat tekeytyivät jääkaapissa, sekoittelin lisukkeet. Tällä kertaa meillä oli
his and hers -lisukkeet. Rakastan nimittäin itse sipulia, jonka liian voimakas läsnäolo saa paremman puoliskon lähes yökkäämään. En siis aikonut tarjota hänelle tomaattipunasipulisalaattia sitruunaoliiviöljykastikkeella, vaan tein hänelle sen sijaan tomaattikurkkusalaatin sitruunaoliiviöljykastikkeella. Lisäksi sekoittelin vielä herrrrrkullisen dipin kreikkalaisesta jogurtista, oliiviöljystä, harissasta ja mustapippurista.
Pyöryköiden käristessä parilapannussa en voinut olla ajattelematta viikoittaisia eläinkuljetuksia Linnakadulla, kun asuntoomme saakka kantautuu äänekäs määkinä… Valkoiset villapallerot ovat varmasti siihen saakka saaneet kirmata sydämensä kyllyydestä nummilla ja niityillä. Eikö niin?
And we’re back. Pullien kypsyessä lämmittelin kuivalla paistinpannulla kokojyväpitaleipiä, joihin sitten sullottiin koko komeus: lammaspullia, harissajogurttia, tomaattisalaattia ja värin vuoksi vähän rucolaa. Valamiehistö oli varsin yksimielinen: nam. Kaikessa helppoudessaan ja yksinkertaisuudessaan täydellinen iltapala. Mausteinen Carménère muuten sopi melko hyvin siihen kylkeen.
Keftoja ei juuri yöpalaksi tahi sunnuntaibrunssille liiennyt, mutta yli jääneet pitaleivät saivat maanantai-illan arvoisen – hiukan lauantaista krouvimman – täytteen. Kas näin.
No comments:
Post a Comment